Vielä kerran, pojat!

Ei tää nyt oikeen menny niinku Strömsössä...

Ensin näytti siltä, että ruokinnan päivityksellä närästysoireet helpottavat, mutta pian ne palasivat jokapäiväiseksi vaivaksi. Kokeilin vielä hoitaa ihan kotikonstein jättämällä kaikki lisät ja luupitoisen pois ja syötin lähinnä kanaa +  naudanmahaa. Viikon verran annoin Antepsin + Pepcid yhdistelmää, mutta heti kun sen lopetti, närästys jatkui. Siinäpä ei sitten auttanut muu kuin soittaa aika eläinlääkärille.

Vähän ristiriitaisin miettein lähdin lääkäriin, koska pelkäsin ettei hän suhtaudu ongelmaan riittävän vakavasti, mutta se pelko osottautui turhaksi. Kaikki alustavat tiedot, ruokinta ja oireet kirjattiin tarkasti ylös ja sen jälkeen tutkittiin potilasta. Verikokeet otettiin saman tien ja sitten röntgenillä katsottiin miltä suolisto näyttää. Uula oli taas niin esimerkillinen potilas, ettei parempaa voi toivoa! Tassu pysyi ihan paikallaan verikokeen otossa ja röntgenissäkin maattiin kiltisti liikkumatta. Huomionarvoista oli minusta se, ettei verikokeen vuoksi tarvinnut ajella yhtään karvoja. Veriarvoissa ei ollut mitään hälyyttävää, mutta röntgenkuvassa näkyi kuinka ohutsuolessa on huomattavan paljon kaasua.

Lääkkeeksi vaivaan saatiin ohje syöttää mahdollisimman kevyttä ruokaa sekä suolistoantibiootit 2 viikkoa 3*pv + Zitac mahan suojaksi 4 viikkoa 3*pv. Nyt on antibiootit jo loppu ja Zitacia vielä 2 viikkoa jäljellä. Parina päivänä on taas esiintynyt närästystä, varmaankin siksi, että olen syöttänyt vähän sekalaista satsia lihoja. Nyt ajattelin palata ihan kiltisti syöttämään pelkkää kanaa + jotain kasvista ja haen vielä lääkäriltä kokeiluun jotain suolistovaivaisen nappulaa.

Koiran sairastamista on vaan niin ahdistavaa seurata vierestä, kun ei oikein tiedä miten voisi asiaa auttaa. Ei Uula toki mitenkään kauhean kipeältä vaikuta, mutta ei ole kiva kun mahaan sattuu. Toivottavasti maha nyt rauhoittuisi kun riittävän pitkään syöttää yhtä ja samaa evästä. Ainakin tähän mennessä kana on ollut hyvin siedetty.

Eläinlääkäri sanoi närästyksen usein johtuvan liian rasvaisesta ruoasta ja minähän tungin koiraan rasvaa vaikka kuinka ja paljon kun yritin saada sitä lihomaan. Vaan enpäs tätä asiaa siinä vaiheessa tiennyt, niin taisin ihan itse aiheuttaa nuo mahaongelmat. No, kunhan ei ilmene mitään vakavampaa, kuten vaikka haimatulehdusta, niin kyllä tästä selvitään. Niin kauan tutkitaan ja hoidetaan kun koira on kunnossa! <3

PS. Pielaveden jälkikokeeseen ollaan toisena varalla...

Kevään ensimmäinen jälki

Kevään edistyessä pikkuhiljaa polte jäljelle kasvoi kasvamistaan. Eilen lähdettiin sitten Paltaniemelle katsastelemaan miltä jälkimaastot näyttää. Paikoin metsässä oli lunta vielä saappanvarren mitta, mutta välistä löytyi ihan sulia pätkiä. Totesin että pikapikaa veripullo sulamaan ja muut jälkikamppeet naftaliinista päivänvaloon.

Sunnuntaina aamupäivästä koira + kamat autoon ja äänestyspaikan kautta metsään. Jätin koiran autoon odottelemaan ja hiipparoin veripullo kainalossa kankaalle. Lumen reunoja kulkien tein niin pitkän jäljen kuin pystyin. Aloitus- ja lopetussivu jäivät vähän lyhyemmiksi, mutta siihen väliin sain suht hyvän mittaisen pätkän. Onneksi sulaa ei ollut enempää, niin en päässyt vetämään mitään kisamittaista jälkeä heti kauden alkuun!  :)

Uula tunnisti kamppeet viimevuodesta ja oli selvästi ihan innoissaan kun pääsi nenätöihin. Jäljelle lähdettiin rauhallisesti ja varmasti. Välillä tuli sellaisia kaarroksia etten ihan ollut varma olinko vetänyt juuri siitä kohtaa, mutta melko navakka tuuli saattoi kyllä siirrellä hajua sivuun. Eka makaus haisteltiin selvästi ennen jatkoa ja sit taas mentiin. Olin merkinnyt jäljen vähän niin ja näin, mutta mitäs siitä kun koira tuntui toisen makauksen löytävän ihan ongelmitta. Viimeinen pätkä mentiin vähän vieressä, kun (kuvassa vasemmalta puhaltava) tuuli painoi hajua sivuun. Itse hölmöyksissäni lopetin jäljen niin, että lähdin tuolta finish kohdasta kävelemään oikealle ja sitten kohti tietä. No koska tuuli siirsi hajun juuri siihen suuntaan, nappasi koira lennosta minun jäljet ja lähti viipottamaan sujuvasti niitä pitkin eteenpäin. :) Kutsuin sen sitten takaisin ja kaadolle että saatiin homma pakettiin.

Pieni koira tekee kyllä varmaa jälkeä, vaikka itsestä aina välillä tuntuu että nyt ollaan ihan jossain muualla. Pääsääntöisesti se jäljestää nenä maassa, mutta välillä mennään myös ilmavainulla. Paikoin se kääntyy katsomaan minua, mutta jatkaa menoaan kun en kommentoi mitään. Hieno pieni pumieläin!

Jännityksellä odottelen tietoa päästiinkö mukaan Pielavedellä 15.5. pidettävään kokeeseen. Ihan hirmuisesti haluttaisi kokeilemaan miten Uula kokeessa toimii. Tää on huippukiva laji!