Liebster award

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan blogaajalta blogaajalle."

SÄÄNNÖT

1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Haasteen minulle osoitti Hansku blogissaan Teräsvillan pumit, joten kiitän ja kuittaan näin haasteen vastaanotetuksi! Heitän pallon muutamalle seuraamalleni blogille ajatuksella vastaatte jos jaksatte. :)  Ajatuksia kuulisin mieluusti seuraavilta... Tattadadaa!

Pumikaksikon matkassa
Supamanstyle
Kenguruhirviöt Ihmemaassa

Yhdessä blogeista vilistää pumeja, mutta kahdessa ihan muita rotuja.

Tässä kysymykseni Teille arvon blogistit:

1. Millainen sinä olet koiran omistajana?
2. Kuvaile kolmella sanalla omistamasi rotu/rodut?
3. Missä asioissa koirasi on tyypillinen rodun edustaja ja missä taas ei?
4. Koirasi paras ja huonoin ominaisuus?
5. Mitä muuttaisit koirassasi?

6. Miksi sinulla on koira/koiria?

7. Millainen sinä olet koiraharrastajana?
8. Mitä tavoitteita sinulla on koirasi/koiriesi kanssa?
9.  Millainen on hyvä kasvattaja?
10. Jos olisi pakko valita, minkä muun rodun ottaisit?

11. Kerro jokin hauska tapaus mikä on sattunut koirien kanssa?

Ja sitten Hanskun esittämiin kiperiin kysymyksiin...

1. Millainen sinä olet koirankouluttajana?

Laiska! Minulta puuttuu täysin motivaatio vääntää ja hinkata loputtomiin eri liikkeitä tai tehdä niitä "kotitehtäviä". Elinehtona on ohjatut treenit, jonne saan kyllä lähdettyä, mutta muutoin jää vähiin. Toisaalta arki- ja kotikäytöksen suhteen olen natsi, hihnassa vetäminen on nounou ja turhanpäiväinen hilluminen kiellettyä. Eri paikoissa ja tilanteissa pitää osata käyttäytyä ja sen eteen on kyllä tehty töitä. Ajattelen että kun koiran ensimmäisen elinvuoden käyttää tehokkaasti näiden asioiden harjoitteluun, saa sen loppuelämän olla aika huolettomasti. 

2. Millainen on stereotyyppi rotusi harrastajasta?

Jaa-a... Koiraharrastusmaailma on minulle aika uusi ja vieras tuttavuus. Jos oman ajatukseni stereotyypistä kertoisin, niin pumi-harrastajat ovat rämäpäisiä hurtilla huumorilla varustettuja värikkäitä persoonia.

3. Millaisista ominaisuuksista voit koirassa tinkiä?

Jokainen koira on yksilö ja toiveitahan voi aina olla, mutta koira on silti juuri sellainen kuin on. Tai juuri sellainen kuin minkälaiseksi koulutat eli jonkin verran käytökseen voi tietysti vaikuttaa. Helpompi kertoa, mistä en voi tinkiä: luonne on minulle sellainen tekijä, että haluan täyspäisen koiran enkä mitään viirapäistä säheltäjää jonka kanssa menis minulta hermo. Jos jostain pitäisi tinkiä, niin ehdottomasti se olisi ulkoiset seikat. Mutta tietysti mikäli ajattelee näyttelyissä käydä, niin sitten ei kovin paljoa niistäkään... Vastaus: sellaisista ominaisuuksista jotka eivät heikennä koiran elämänlaatua! 

4. Millainen on hyvä kasvattaja?

Asialleen omistautunut ja kiinnostunut, laajakatseinen, terveeseen ja hyvinvoivaan rotuun tähtäävä. Sellainen joka jakaa tietoaan mielellään muillekin ja keskustelee avoimesti myös niistä negatiivisista asioista. Antaa tukensa pennunostajalle, ohjaa ja opastaa.

5. Mitkä ovat koirasi heikkoudet ja vahvuudet?

Hmmm, sanoisin että heikkoudet on ehkä rakenteessa, sillä runko saisi olla hieman pidempi ja vankempi. Luonteeltaan Uula on täyttä kultaa, voin luottaa siihen ihan kaikissa tilanteissa. 

6. Minkä rotuinen koira sinä olisit luonteesi perusteella?

Joku sellainen pikkuisen tiukkapipoinen tosikko... Oisko sakemanni? (älkää teilatko, en oikeesti tunne rotua :) )

7. Valitsisiko koirasi sinut emännäkseen?

Se on jo valinnut!

8. Mikä saa sinut suuttumaan koiraharrastuksessa?

Liika tiukkapipoisuus ja tavoitteisiin painostaminen. Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla hauskaa yhdessäolemista, tulokset tulevat sitten sivutuotteena. Tämä on ainakin minun harrastuksen lähtökohta. 

9. Millaisissa tilanteissa sinun tekisi mieli vaihtaa harrastusta ja mihin?

Koiraharrastus tekisi mieli vaihtaa ihan mihin tahansa siinä vaiheessa kun koira on kipeä. Ei siksi että koiralla ei voi silloin harrastaa, vaan siksi että toisen kipua on niin vaikea kestää. Paljon ennemmin olisi itse kipeänä!

10. Mikä on rotusi eläkepäiviä varten?

Eläkepäivistä en tiedä, mutta jostain syystä olen viehtynyt borderterrieriin. Ymmärtääkseni nekin ovat kompaktin kokoisia, monipuolisia harrastuskoiria, joista on myös pelkäksi kotikoiraksi.

11. Millaisia väärinkäsityksiä tai ennakko-oletuksia ihmisillä on ollut rodustasi?

Kauheesti en ole mihinkään ennakko-oletuksiin törmännyt, taitaa olla näillä seuduilla sen verran tuntemattomampi rotu. Mutta sen olen huomannut että monet luulevat Uulan tavattuaan että pumi on rauhallinen ja helppo rotu! =D

Veljekset Uula ja Tapsu

Ystävänä greyhound

Uulan kavereihin on kuulunut alusta saakka ystäväni Liisan kaksi greyhound narttua, Sella 10v ja Pinja 2,5v. Tyttöjen kanssa on ollut sikasiistiä juosta täysiä ja vaikka grey on suoralla nopeampi, voittaa pumi ketteryydessä kuus nolla. Tosin välillä on pientä koulukiusausmeininkiä ollut, kun tytöt ovat rökittäneet pientä vierastaan yhteistuumin. :)

Viisaus ei asu meissä...

Pinjan veli Väinö etsi kesällä uutta kotia omistajan ajanpuutteen vuoksi ja koska Sella alkaa olla Pinjan leikkeihin turhan iäkäs, päätti Liisa hakea Väinön ainakin koeajalle. Vaikka Väinö oli osoittanut olevansa ihan suht fiksu poika ja sopeutuneen hyvin naisvaltaiseen laumaan, mietitytti vähän se, miten Uula saadaan nyt tähän kuvioon mahtumaan. Teimme suunnitelman että lähdemme poikien kanssa remmilenkille niin, että saavat toistensa jälkiä haistella ja sen jälkeen pääsevät irti tutustumaan.

Tuumasta toimeen, pojat hihnoihin ja baanalle. Uula nyt ei paljoa jaksa toisista koirista stressata, kun on niin paljon muiden koirien kanssa ollut ja aikuisiälläkin uusia tuttavuuksia treffattu. Väinö näytti hieman epäluuloiselta ja nosti varmuuden vuoksi selkäkarvat pystyyn. Veikkaampa että taustalla oli uuden tilanteen aiheuttama epävarmuus, voi olla ettei hän ole oman entisen laumansa lisäksi paljon muita koiria tavannut. Kun homma meinasi mennä tuijotteluksi sanoin että nyt koirat irti ennenkuin keräävät yhtään lisää pullisteluenergiaa. Väinö meni edelleen säkä pystyssä tekemään tuttavuutta hiukan sellaisella "meitsi on kingi" -asenteella, mutta pikkupumi ei asiasta turhia hötkyillyt. Hievahtamatta paikallaan seisten se sieti isomman pörhistelyt, tosin jos toinen tuli liikaa iholle, niin Uula ilmoitti että tuo ei ole sallittua. Porukalla kävelimme koko ajan eteenpäin ja pikkuhiljaa Väinökin alkoi vähän rentoutua. Uula ei provosoinut eikä provosoitunut missään vaiheessa toisen pullisteluista, näytti vaan lähinnä sellaista "lopettaisit ton, niin voitais leikkiä" -naamaa. Välillä saattoi tulla vähän sanomista kun toinen teki jotain kiellettyä, mutta isompaa rähinää ei tullut missään vaiheessa.

Hippa!

Pihalle kun päästiin laitettiin Väinö Sellan kanssa sisälle niin, että Pinja ja Uula saivat jäädä ulos leikkimään. Ja jonkin ajan päästä otettiin Uula Sellan seuraksi sisälle ja Väinö ulos. Omatoiminen nuoriso ei kuitenkaan kauaa ulkona viihtynyt vaan houdinit keplottelivat oven auki ja niin oli koko seurakunta sisällä. Väinö meinasi vähän taas kokeilla pullistelua, mutta kun Uula oli komennettu minun jalkoihin ja Liisa ilmoitti että täällä ei rähinöidä, laittoi Väinö rauhassa pitkälleen.

Niin että ota kii jos saat!

Sitten kun koitti uloslähdön aika ehdotin, että laitetaan pojat keskenään pihalle ja ihmiset (jotka yleensä omalla hermostuksellaan tekevät tilanteesta jännitteisen) jäävät sisälle. Ikkunasta katseltiin kun Väinö alkoi melkein heti tehdä leikkikumarruksia ja poikien välit olivat sillä selvät eli oma aavistus oikeasta toimintatavasta osui ihan nappiin. Tytöt teljettiin julmasti sisälle ja lähdettiin vielä poikien kanssa pikku lenkille ja järvelle puljaamaan. Enää ei ollut minkäänlaista kireyttä havaittavissa, mutta toki leikkitapojen erilaisuus aiheutti muutaman sanomisen. Fiksuilla pojilla rähinä ei jäänyt päälle, vaan kun asia oli tehty selväksi leikki jatkui. Väinökin alkoi sietää pumin kahdella jalalla vasten nojailua, mitä greyt eivät kuulemma koskaan tee. Ja olihan niillä kivaa! Juostiin niin että vesi roiskui, Uula edellä ja Väinö perässä. Onni on omistaa täyspäinen uros, jonka voi laskea turvallisin mielin monenlaisen koiran kanssa leikkimään. Viimeisimpänä tuttavuutena toisen kaverin 10 vk ikäinen lapinkoira.

Wihiiii

Catch'ya

Kuvat on kaikki Liisan ottamia ja lisää hänen ihania otoksiaan löytyy osoitteesta  http://kengurumieli.kuvat.fi/

Ystävykset